Shojo:
Sailor Moon
Maailmanlaajuisesti
kuulu Sailor Moon on oiva esimerkki tytöille
tarkoitetusta magical-girl animesta. Sarjassa
söötit isosilmäiset tyttösankarihahmot
huomaavat omaavansa yliluonnollisia voimia ja
pelastavat koulunkäynnin ohella maailmaa.
Shojossa tavallinen elämä näkyy vahvana
vaikuttajana, vaikka muuten sarja
perustuisikin fantasiaan. Hahmot ovat
kauniita ja kampaukset muistuttavat
oikeanelämän tyylejä. Pastellivärit
vilisevät, juoni avautuu vähitellen
massiiviseksi tarinaksi ja riipivä rakkaus
kuuluu nuoren tytön elämään, jonka
tulevaisuus näyttää sisältävän
monenmonta käännettä.
Joka tytön unelma...
|
Shonen: Dragonball
Z
Shonenissa toiminta
hallitsee merkittävästi juonta. DBZ:n
päähahmotaistelijat koostuvat toinen
toistaan muskelikkaimmista miehistä, joiden
hiuskampaukset uhkaavat Newtonin lakeja.
Aivoton rellestys kohdasta A kohtaan B korvaa
laajemman juonenkehittelyn liittäen mukaan
scifi- ja fantasiaelementtejä. Lopussahan
hyvät voittavat aina pahat ja tämä
saavutetaan, kuinkas muuten, lyömällä
ankarasti vihollisia turpiin ja elämän
tavoitteena on tulla universumin vahvimmaksi
taistelijaksi. Shonenin viesti on siis
kannustaa poikia parhaaksi jossakin lajissa
tai asiassa (vrt. Pokemon).
Joka pojan unelma...
|
...tai sitten ei
On
erittäin kyseenalaista mennä
määrittelemään mistä tytön tai mistä
pojan kuuluisi pitää ja ottaa mallia omaan
elämäänsä. Jos nuo kaksi sarjaa olisivat
tulleet lapsuudessani, olen melkein varma,
että olisin ennemmin katsonut Dragonball
Z:aa. Useat naispuoliset lukijat lukevat
mielellään shonenia (kuten rouva Takahashin
sarjojen lukijoista puolet ovat mies- ja
puolet naispuolisia, vaikka sarjat on
ensisijaisesti tarkoitettu ensinmainitulle
yleisölle). Miehet taas nauttivat harvemmin
shojosarjojen lukemisesta ja katselusta.
Vielä
kerran kertauksena: ei ole mikään häpeä
katsella toiselle sukupuolelle tarkoitettuja
ohjelmia, mutta on totta, että miespuolisten
on vaikea uskaltautua shojorintamalle.
Shonenit ovat actionpainotteisia ja
muistuttavat länsimaista niin sarjakuva- tv-
kuin elokuvakulttuuriakin, joten on
ymmärrettävää, että niistä pidetään
ja ne ymmärretään globaalisesti. Pokemon
on pojille tarkoitettu, mutta yleisesti sitä
pidetään ihan lasten piirrettynä ja onhan
Pokemon saanut aikaan niinkin mullistavan
piirteen kuin että tytökin ovat
uskaltaunueet pelaamaan tv-pelejä.
Muistakaa
myös, että äskeiset tapaukset olivat stereotypioita
ja että löytyy shonenia, jossa on
loistava juonenkehittely ja shojoa, jossa,
yllättävää kyllä, voi esitää enemmän
väkivaltaisia ja groteskeja kohtauksia kuin
shonenissa, joten shojoa ei kannata ohittaa
sen takia, että luulee tarinoiden olevan
pelkää siirappia.
Miten
raja voidaan sitten vetää? Voidaan sanoa
ilman stereotypioita, että shonenin
pääsosassa on toiminta eli pääsy A:sta
kohtaan B, kun taas shojossa hahmojen
henkiset tuntemukset ovat pääosassa, vaikka
juoneen kuuluisisikin raaka väkivalta ja
toiminta. Japanissa shojo ja shonen
käsittelevät samoja asioita kuten vaikkapa
sotaa ja rikollisuutta, mutta esittämistapa
on erilainen.
Yleinen
historia: kuka onkaan mangan jumala?
|