Arvostelut

Linkit

Daichi-san

Mutta onko nuorimmille suunnatuissa mangoissa ja animeissa väkivaltaa länsimaisen kannalta katsoen ehkä hieman liikaakin? Kyllä.

Vieressä on kohtaus Dragonball Z-mangasta. Väkivalta ei sinänsä ole mitenkään nyt niin hirveää varsinkaan vanhemmille tyypeille, mutta kun ajatellaan kyseisen mangan kultaisen keski-iän olevan siinä about 10- vuotta, niin se hieman nostattaa jo kulmakarvoja. Vastaavanlaisia väkivallan esimerkkejä löytyy myös muista lasten mangoista, mutta ei todellakaan kaikista ja yhtä raakaa. Ennenkaikkea haluan painottaa, että on myös olemassa väkivallatonta ja herttaista mangaa ja animea ja mielestäni sensurointi on erittäin aiheellista joissakin mangoissa ja animeissa kun otetaan huomioon minkä ikäisille ne on kohdistettu ja varsinkin jos ne aiotaan näyttää jossain Cartoon Networkissa. Ennekuin animefanit tappavat minut sanon myös sen, etten hyväksy sarjojen länsimaistamista ja järjetöntä sensuuria (kuten esim. Sailor Moonin jenkkiversiosta on poistettu kokonaisia jaksoja!). Ei ole mitään väärää jos väkivaltaisia ja seksuaalisia vihjailuja on vanhemmille tarkoitetuissa animeissa ja mangoissa, mutta kun niitä löytyy jopa hyvin nuorille suunnatuissa nimikkeissä olen minä henk.kohtaisesti tyrmistynyt. Tätä en ole ikinä tajunnut japanilaisessa (enkä myöskään länsimaisessa) kultuurissa. Eh..nyt eksyttiin topicista.

Myös sitä toista, eli seksuaalisia viittauksia on yleisimmin havaittavissa nuorille suunnatuissa sarjoissa. Toiset sanovat alastomuuden olevan tabu Japanissa, toiset taas väittävät japanilaisen kulttuurin olevan samantapaista kuin Suomessakin, joten amerikkalaiselle yleisölle sopeudetut nimikkeet voisivat sopia sensuroimattominakin meille suomalaisille. Jaaha. 

Miksi näin sitten on? Jos keskitymme näiden paheksuttavien elemettien sijasta tarinoiden juoneen löydämme vastauksen: nuorille ja lapsille suunnatut mangat ja animet käsittelevät vaikeampia ja monimutkaisempia aiheita kuin mitä länsimaissa on totuttu, ne ovat filosofisempia ja aikuismaisempia ja tarjoavat myös näiden ohella myös väkivaltaa ja seksuaalisia vihjailuja ja alastomuutta.

MUTTA EI TODELLAKAAN KAIKISSA!!!!

Japanissa vallitsee shintolainen uskonto, johon kuuluu vahva luonnon kunnioittaminen. Tämä näkyy luonnollisesti myös animessa ja mangassa. Länsimaissa pidämme mekaanisia laitteita, kuten robotteja ja sensellaisia epäinhimillisinä ja elokuvissa ne usein esittävätkin pahisten rooleja. Animeissa näkee robottien toimivan ihmisen rinnalla ystävänä ja sankarina. Tämä johtuu siitä, että shintolaisuudessa uskotaan myös elottomien esineiden ja asioiden sisältävän jonkinlaisen hengen (kami). Japanilaiseen kulttuuriin kuuluu myös kaikenlainen näpertely, josta mainiona esimerkkinä on Tamagochi ja Final Fantasyjen tapaiset pelit. Hiljaa hyvä tulee. Amerikkalainen yhteiskunta ja sen vaikutusvoimaan kuuluvat kulttuurit eivät ole aina älynneet näitä piirteitä. Myöskin johtuen uskonnosta animeissa ja mangoissa on yliluonnollisuudella vahva asema. Henget ja aaveet aiheuttavat ikävyyksiä ja nimitys ki tulee usein esille tarkoittaen henkilön henkistä voimaa tai sieluntapaista.

Animessa ja mangassa on myös yksi todella tärkeä tekijä, nimittäin dynaamiset hahmot. Parhaimmissa animeissa ja mangoissa hahmot kehittyvät kaiken aikaa ja saattavat muuttua radikaalistikin, esim. hyvistä hahmoista saattaa tulla pahoja jne. Netissä näkee monia sivuja pyhitetty tietylle hahmolle ennemminkin kuin pelkälle sarjalle. Hahmot ovat sympaattisia ja niihin voi samastua, koska yleensä animet ja mangat käsittelevät vaikkapa kovan actionluonteensa rinnalla elämän arkipäiväisiä asioita. Sankarit eivät aina onnistu, mutta nousevat vastarintaan aina vahvempina varsinkin jos heillä on joku jonka puolesta jatkaa ponnisteluja. Loppu ei ole välttämättä onnellinen, vaan koko sarja voi päättyä erittäin murheellisesti (harvemmin havaittavissa shonen-rintamalla).  Itse olen ihastunut juuri japanilaiseen tyyliin kertoa tarina, joka eroaa länsimaisesta joskus huomattavastikin, puhumattakaan mangojen kuvakerronnasta, joka on kasvanut Japanin eristetyllä saarella ainutlaatuiseksi.  

Kulttuurilliset erot ovat joskus ehkä ylitsepääsemättömiäkin, eikä kaikkea tarvitsekaan ymmärtää tai hyväksyä. Jotkut mangat ja animet ihannoivat länsimaista kulttuuria ja tutut piirteet on helppo bongata ja tajuta, kun taas jotkut nimikkeet ovat vihkiytyneet käsittelemään pelkästään esim. Japanin historiaa ja sen fiktiivisiä tai todellisuuspohjaisiakin henkilöitä, joten pakostakin tälläisissä tapauksissa suomalainen on tuomittu putoamaan kärryiltä alkumetreillä. Tosin näissä mangoissa on sitten useammankin sivun mittaisia selityksiä länsimaalaisille mangan käsittelevästä aiheesta ja sanastoja. DVD:ssä voi löytyä extroina selityksiä animesta ja historiikkejä. Viereinen Sesshomarun kuva on sarjasta Inu Yasha. Kyseisessä sarjassa seikkaillaan feodaaliajan Japanissa ja Inu Yasha mangoissa on usein tietoiskuja länsimaalaisille kyseisestä ajasta.

Hahmojen kuvallinen viestintä poikkeaa myös hyvin paljon meikäläisestä. Vähänkin jotakin japanilaistyyppistä ohjelmaa katsottaessa on pakostakin törmännyt hikipisaroihin, suonen (se X:n näköinen) pullistumisiin, huokauspilveen ja väänteleviin naamoihin (tyhmemmille huomautuksena, että kaikissa mangoissa ja animeissa ei käytetä elekieltä, vaan se riippuu kyseisen sarjan tai elokuvan luonteesta). Myös perin eriskummalliset ilmiöt tulevat tietyntyyppisissä sarjoissa esille, joiden alkuperäistä tarkoitusta ei välttämättä tajua, jos sitä ei entuudestaan tiedä. Törmäsin joskus jollain sivulla selitykseen kuvallisesta viestinnästä ja täytyy sanoa, että mangoista saa paremmin selvää jos tuntee mitä esim. eri kädenliikkeet tarkoittavat tai mitä ne symboloisoivat.

Koska animet usein pohjautuvat mangaan ja joista puolestaan on lähes aina vastuussa yksi henkilö ja hänen senhetkittäinen rahahimonsa tai pelkkä itsensäilmaisu ja aatemaailmansa, vaikuttaa manga-kan ajatusmaailma ymmärrettävästi myös animen juoneen. Jos manga-ka on baka niin sitten hänen virheensä ja ärsyttävät piirteensä siirtvät väistämättä myös animeversioon. Animestudio saatta tekaista uusia hahmoja ja juonenpiirteitä, mutta hyvin usein tarina seuraa orjallisesti mangaversiota. Joissakin tapauksissa hahmojen ulkonäköa ja tyyliä saatetaan muuttaa ja näin myös alkuperäinen manga-ka saa uusia näkökulmia luomuksiinsa ja voi kehittää piirrostyyliään parempaan suuntaan. Siksi ei pidä hämmästyä, jos pitkässä animesarjassa hahmojen ulkonäkö saattaa muuttua sarjan kehittyessä, koska manga-ka ei vielä animen alussa välttämättä ole keksinyt mangalleen loppua ja joskus muuttaa sarjan kehittyessä heidän ulkonäköään (yleensä hienompaan suuntaan).

Kumminkaan ei pidä ottaa mangaa ja animea kuvauksena japanilaisesta yhteiskunnasta, ajatelkaapa vaikkapa millaisen kuvan antaisi suomalainen sarjakuva Suomesta ja suomalaisista? Parhain tapa saada selville animen ja mangan todellinen luonne olisi asua Japanissa ja vetää sitten omat johtopäätökset. On ymmärrettävää, että tietomme vähenevät mitä kauempana maa sijaitsee ja mitä enemmän sen kulttuuri eroaa meistä.Yleistyksiä ja stereotypioita esintyy pakostakin, esim.muissa pohjoismaissa, vaikka asummekin näin lähekkäin on vielä hyvin yksinkertaistettu kuva suomalaisista.

Lopuksi voin todeta. että jos en olisi tutustunut animeen ja mangaan, pitäisin vieläkin Japania geishojen ja sushin maana, jonne toisessa maailmansodassa pudotetiin atomipommi tai pahimassa tapauksessa sekoittaisin nämä Japaniin kultuurihistoriallisesti vaikuttaneeseen suureen naapurivaltioon. Olen tutustunut vanhaan ja mielenkiintoiseen kulttuuriin ja lisäksi olen saanut suuntaa piirustustyylilleni sekä päässyt lukemaan ja näkemään ainutlaatuisiakin tarinoita, joita ei yksinkertaisesti löydy omasta kulttuuristamme.Piste.

Jatka shojo&shonen osioon ja tutustu mangojen jaotteluperiaatteisiin