Lonkkaniveldysplasia, HD

Lonkkanivelen kasvuhäiriö on yleinen ongelma monilla koiraroduilla. Pitkäkarvaisen collien tilanne on moneen muuhun rotuun verrattuna erittäin hyvä. Arviolta sairastumisprosentti on noin 20 %, joista suurin osa on lieviä tapauksia. Yleisempää lonkkaniveldysplasia on suuremmilla roduilla. Lonkkanivel koostuu kolmen lantioluun muodostamasta nivelkuopasta ja siihen sopivasta reisiluun päästä. Niveltä ympäröi nivelpussi ja nivelontelossa on voiteluaineena nivelnestettä. Nivelpintoja päällystää nivelrusto. Reisiluun pään side kiinnittää reisiluun nivelkuoppaan. Vahvat lantion lihakset tukevat niveliä ja pitävät reisiluun pään nivelkuopassa painorasituksen aikana. Lonkkanivelen kehityshäiriössä lonkkamaljakko ja reisiluunpää eivät sovi täydellisesti yhteen. Pahimmillaan reisiluu ei pysy maljassa ollenkaan, tai malja on erittäin puutteellisesti kehittynyt. Tällöin vaiva haittaa koiraa yleensä siinä määrin, että koira on lopetettava.

Pitkäkarvaisissa collieissa vaikeat HD-tapaukset ovat harvinaisia. Vuosittain löytyy vain muutama vaikeampi tapaus. Pääsääntöisesti colliet ovat tervelonkkaisia.

Koiranpennun lonkkanivel on syntymän hetkellä rakenteellisesti ja toiminnallisesti normaali. Mahdollista tulevaa lonkkaniveldysplasiaa ei siis voi todeta luovutusikäisestä pennusta. Koira on hyvä lonkkakuvata 1,5-2,5 vuoden iässä. Rotumme kuuluu Pevisaan lonkkien ja silmien osalta, joten jalostukseen käytettävät koirat on tutkittava. Mitä enemmän tutkimusmateriaalia rodustamme löytyy, sitä paremmin kasvattajat voivat taistella sairautta vastaan. Näin ollen jokaisen perhekoiran kuvaaminenkin on palvelus rodulle.

Lonkkakuvauksen suorittaa aina eläinlääkäri. Koira rauhoitetaan ja siitä otetaan röntgen kuvat. Kuvat lähetetään Kennelliittoon lausuttaviksi. Lonkat arvostellaan kirjaimilla A-E siten, että A on täysin normaali lonkkanivel, B rajatapaus, C ensimmäinen lieväasteinen vika, D keskivaikea ja E vaikea lonkkavika.

Lonkkaniveldysplasian periytyvyys on edelleen epäselvää. Lonkkaniveldysplasia periytyy kvantitatiivisesti eli siihen vaikuttaa suuri joukko geenejä, joiden puitteissa ympäristövaikutukset vielä muokkaavat ominaisuuksia. Tutkimuksissa periytyvyysasteet ovat olleet vähintään kohtalaisia. Periytyvyyden lisäksi syntyyn vaikuttaa koiran kasvuajan ruokinta, liikunta sekä mm. kasvuvauhti.