Ollessani katsomassa Helsingissä agilityn MM-kisoja vuonna 2000, lumouduin täysin tästä hauskasta lajista. Silloin päätin, että alkaisin ehdottomasti harrastamaan agilitya tulevan koirani kanssa, jos vain terveys sallii ja koiralla on kiinnostusta. Koirani rodunkin valitsin osittain agilityyn sopivien ominaisuuksien vuoksi. Keväällä 2002 aloitimmekin Uskon kanssa agilityn Munkinseudun koirakerhossa, jossa saimme opeteltua agilityn alkeet. Syksyllä 02 pääsimme Helsingin Agilityurheilijoihin, jossa treenaamme edelleen. Agility on ehdottomasti meidän molempien suosikki- ja ykköslaji, johon pyrimme panostamaan unohtamatta kuitenkaan lajin hauskuutta ja yhdessä toimimisen iloa.




Usko on minulle luontaisesti ensimmäisenä agilityohjattavanani opettanut paljon ja tarjonnut runsaasti haastetta, sillä muun muassa Uskon suuri innostus näkyy välillä radalla ylikuumenemisena. Agilityn alkutaival menikin siinä, että sain hillittyä lahkeessani roikkuvaa shelttiä ja sovittua että voisimme "hieman neuvotella" siitä mille esteelle suunnataan seuraavaksi. Usko on todella herkkä pienillekin kehon liikkeille ja irtoaa hyvin esteille, mutta ohjaajan lähellä toimimisessa on vielä runsaasti petrattavaa. Pippurisuutta Uskosta löytyy, eikä Usko yleensä peittele innokkuuttaan, vaan huutaa pienoiseksi harmikseni agilitykehän laidalla säälimättä omistajan ja muiden korvia. Yleensä palkaksi riittääkin pelkkä radalla oleminen, mutta lisäksi käytän nameja. Leluja käytän hillitysti, sillä Usko tuppaa kuumenemaan leluista aivan liikaa.

Virallisiin kilpailuihin lähtemisen kynnys oli minulla erittäin suuri, ehkäpä liian suuri, ja virallisiin kisoihin uskalsinkin ilmoittautua vasta helmikuussa 2005. Olen melkoinen jännittäjä, eikä kisaamisesta alkuvaiheessa meinannut tulla mitään, kun Usko tunnetilojani hyvin lukevana koirana huomasi jännittämiseni, jonka johdosta ohjaamiseni sekä radat tuppasivat menemään sählingin puolelle.  Tällä hetkellä kisaamme medi 1 luokassa, josta meillä on kaksi nousunollaa.  Eiköhän se viimeinenkin toivottavasti tule, kunhan opimme hallitsemaan kisahermomme ja saamme vielä kontakteja varmemmiksi.

» Agitulokset 






Kaikki alkoi aluksi aivan tavallisesta tapakasvatuksesta talon tavoille. Ikinä minulla ei ole ollut minkäänlaisia suurempia tavoitteita tokon suhteen, kuin saada niin sanottu hyvä pohja muihin koiraharrastuksiimme. Uskon kanssa onkin käyty muutama pentukurssi aivan pienenä ja lisäksi olemme käyneet silloin tällöin ohjatuissa tottelevaisuusharjoituksissa. Muutamissa möllitokokisoissakin on tullut käytyä ihan kokeilumielessä ja ihan hauskaa on ollut, vaikkei aina ihan niitä kiitettäviä arvosanoja ole tullutkaan ;) . Tulevaisuus näyttää nähdäänkö meitä joskus mahdollisesti ihan virallisissakin tottelevaisuuskokeissa...

» Tokotulokset 





Koiratanssia lähdin kokeilemaan tuttujen ja lehdistä lukemieni juttujen innoittamana. Mielen virkistykseksi aloin väsäämään ohjelmaa, ja pian silloin 8 kuukautta vanhan Uskon ja minun ensimmäinen tanssikoreografia Kulkuset- joululauluun oli valmis.

Kotitreenien lisäksi käymme välillä dogsittereiden koiratanssitapaamisissa, joissa pienellä porukalla suunnittelemme yhdessä tanssiohjelmia ja kokoonnumme puhumaan koiratanssista. Tällä hetkellä hiomme nykyistä koiratanssiohjelmaamme lauluun Following The Leader.

Pääosin olemme harrastaneet Uskon kanssa koiratanssia ihan vain omaksi iloksemme, mutta yhdessä kisassakin on tullut käytyä, jossa Usko kävi voittamassa luokkansa ja tuli Tahtitassujen vuoden debytantiksi 2004. Olemme myös mm. olleet kuvattavina Koululainen-lehden koiratanssijuttua varten, joka ilmestyi numerossa 9 / 2002. Voi olla, että joskus innostumme ilmoittautumaan vielä johonkin toiseenkin kilpailuun, mutta tällä hetkellä tarkoitus olisi jatkaa lajia ihan vain vaihtelun vuoksi muiden harrastuksien ohella :)

» Koiratanssitulokset 



Uskon kanssa on tullut virallisia näyttelyitä kierreltyä erittäin vähän ja mätsäreitäkin lähinnä muutama vuodessa. Pentuna Usko kävi kerran epävirallisessa pentunäyttelyssä, jossa voitti 5-6 kuukautta vanhojen urospentujen luokan ja sai KP:n. Loppuen lopuksi Usko oli PU2 häviten siis vanhemman ikäluokan urospentujen voittajalle. Päivä oli erittäin mukava, sillä lisäksi Shet Up- kasvattajaryhmä pääsi isoon kehään ja Usko osallistui myös kaksi sukupolvea-kilpailuun äitinsä Nellin kanssa.

Junioriluokassa Usko kävi kerran saaden kakkosen. Arvostelu oli ihan hyvä, mutta tuomari olisi kaivannut lisää luustoa ja sanoi, että on vielä kehittymätön. Tarkoitus olisi käydä Uskon kanssa mahdollisesti muutamassa virallisessa näyttelyssä vielä tulevaisuudessa, kunhan omistaja uskaltautuu lähettämään näyttelyilmoittautumiskaavakkeet ja oppisi olemaan tärisemättä kehänpuolella.

» Näyttelytulokset 



Junior Handler- harrastuksesta kiinnostuin, kun olimme äitini kanssa Helsingin syysnäyttelyssä 2000. Keräsin innostuneena tietoa tästä lajista, mutta silti tyydyin vain seuraamaan kisoja haaveillen, että itsekin pääsisin joskus esittämään koiria näyttelykehiin...

Vuonna 2001 Uskon saapuessa perheeseen, päätin, että nyt olisi aika rohkaistua ja alkaa harjoittelemaan koirien esittämistä. Melkein puolivuotta tuli kierreltyä epävirallisia junnukehiä, kunnes uskalsin lähteä Messukeskuksen Voittaja-näyttelyyn 2001, jossa kisasinkin ensimmäisen kerran virallisessa näyttelyssä lhasa apson kanssa. Tuloksen saattoi arvata, mutta innostus sen kuin kasvoi :) ...

En ole kovin ahkerasti junior handler-kisoja kilpailuvuosieni aikana kierrellyt, mutta aina silloin tällöin on ihan mukava käväistä kehässä :) . "Oman rotuni" shetlanninlammaskoiran lisäksi olen kilpaillut lhasa apson, tiibetinspanielin, pitkäkarvaisen chihuahuan, australiankelpien ja kerrynterrierin kanssa. Lämmin kiitos kaikille minulle kilpailukaveria lainanneille ihmisille! Tämän hetkisenä tavoitteena olisi "uskaltautua palata" junior handler- kilpailukehiin viimeisenä kilpailuvuotenani 2006, kisata oman rakkaan Uskon kanssa ja perehtyä enemmän shetlanninlammaskoiran esittämiseen.

Muistoja junnukehistä