Muutettuamme vuodeksi Kuhmoon vuonna 1998 kaipasimme perheeseemme seurallista lemmikkiä. Pian saimmekin kuulla pikkuserkuilta pienistä kissanpennuista, jotka olivat syntyneet heidän naapuriinsa. Kesäkuussa kävimme hakemassa Lauvuksen maalaistalosta omamme, sitkeän mirrikän, joka sai nimekseen Alma.
Alma on pennusta lähtien ollut erittäin seurankipeä, minun ja äitini sylikissa. Alma on myös erittäin utelias, ja omistaja saakin olla erittäin tarkkana ettei neiti ehdi paikkoihin ja tilanteisiin, joihin ei olisi tarkoitus. Temperamenttia löytyy huimasti, eikä Almalle pottuilla. Alma onkin perheemme pieni "säpäkkä sähikäinen" oikea "hurja typykkä", joka pistää tulemaan jos siltä tuntuu. Sitä ei kuitenkaan kissaneidistä uskoisi kun tämä joka yö kömpii aivan kylkeen kiinni nukkumaan, lempeästi kehräten.