Kennel Maanäären
- vuodesta 2004

Kennelin nimi tuli luontevasti silloisen asuinpaikkani mukaan; asuin järven rannalla, pienessä niemessä ja toden totta, maa loppui siihen ja vesi alkoi...

Historiaa
Nimeni on Sari Nieminen ja olen 40+ vanhapiika. Viralliselta ammatiltani olen suuhygienisti ja toimin yksityishammaslääkärien ryhmävastaanotolla. Valitettavasti työt haittaavat harrastamista aika ajoin.
Koiria minulla on ollut yhtäjaksoisesti vasta vuodesta 1995, jolloin pitkäkarvaiset collie-pojat Rollo ja Arttu tulivat minulle.
Vuodesta 1996, tarkalleen maaliskuusta, olen harrastanut koirineni hakua ja jälkeä. Rollo suoritti pelastushakukokeen ja toimi hälytysryhmässä, Arttu kilpaili FH-jäljellä, vailla mainittavaa menestystä, mutta oli kuitenkin varsin hyvä jälkikoira.
VAPEPA toiminnassa olen ollut mukana niin kauan kuin muistan. Vuosia ensin ilman koiria ja Rollon myötä pelastuskoiraohjaajana.
Olin myös yhtenä perustajajäsenenä kun Kaakon Käyttökoirat ry vuonna 1997 perustettiin. Yhdistyksen alkutaipaleella toimin jälkikoirakouluttajana ja nyt myöhemmin yksi hakuryhmä on "vastuullani". Toimin myös tottelevaisuuskouluttajana. Vuodesta 2000 olen myös käynyt meripelastuskoiraharjoituksissa ensin Rollon kanssa ja vuodesta 2002 pyreneesi Esterin kanssa.
Käyn myös paimentamassa lampaita, aina kun aika antaa myöten.

Laumaani kuuluu (tällä hetkellä)
Ester (Cassandran Vallon d'Arc, s. 04.06.2001)
Pitkäkarvainen pyreneittenpaimenkoira. Monikäyttöinen ikiliikkuva harrastuskoira.
Rocco (Sirocco de la Vallee du Mouton, s. 10.12.2003)
Picardienpaimenkoira. Maahanmuuttaja Itävallasta.
Harmi (Maanäären Welho, s. 27.06.2004)
Pitkäkarvainen pyreneittenpaimenkoira. Oma kasvatti, nimensä veroinen...

Pyreneittenpaimenkoiraan ihastuin 1990-luvun loppupuolella kun olin harrasteleirillä kouluttamassa. Ensin tuli shokki kun parikymmentä koiraa hyppi, haukkui ja touhusi taukoamatta. Mietin itsekseni miten näille elohopeille opettaa mitään MUTTA kun treenit alkoivat, keskittyivät koirat 100 % töihin ja kaikki muu jäi sivuun. Silloin päätin, että minullekin joskus tulee "työkone". Ja v. 2001 hain Esterin kotiin. Ja Ester on todella monikäyttöinen; jäljestää, hakee ilmavainulla niin maalla kuin merellä ja raunioilla. Ollaan käyty myös agilityn alkeiskurssi ja paimenessa puuhailtu.
Tottelevaisuuskin on hanskassa, nimittäin Esterin hanskassa ja hanskat hukassa...

Picardienpaimenkoiraan ihastuin v. 2003 Pyreneitten vuoristossa. Siellä tutustuin upeaan urokseen; maailman itsevarmin koira, rauhallinen ja vahvahermoinen. Se oli rakkautta rotuun ensi silmäyksellä. Marraskuussa 2003 jouduin valitettavasti nukuttamaan collieni. Ja Esterin kanssa kahden ollessani, ajattelin, että kyllä talossa täytyy yksi iso koira olla. Rocco muutti Itävallasta Suomeen helmikuussa 2004 ja on vielä sen suuren ihastukseni poika… Isästään poiketen, kiitos Esterin, Rocco on picardiksi äärimmäisen vilkas ja tuntee myös lempinimen Kenguru. "Töissä" Rocco malttaa hienosti eikä mikään järkytä sen rauhaa "siviilissäkään". Mutta se kuvittelee olevansa Esterin poika ja on apinoinut muutamia varsin pyreneesimäisiä ominaisuuksia.

Kasvatustyöni aloitin v. 2004 kun teetätin Esterillä pentueen Jessen (Chester de la Vallee du Mouton) kanssa. Pentuja syntyi 5 kpl ja kaikki uroksia. Valitettavasti ensimmäinen pentu syntyi kuolleena ja viimeinen menehtyi 12 h vanhana. Mutta kolme reipasta poikaa jäi.

Veljekset olivat alusta alkaen hyvinkin eriluonteisia:
Harmi oli täysi terroristi jo pienestä pitäen, Kiusasi heti kun pystyi veljiään minkä ehti.
Vilske (Maanäären Wilho), oli liikkuvaisin koko porukasta. Ja oppi ensimmäisenä haukkumaan.
Makkonen (Maanäären Wäinö), oli rauhallisin pentu ja aina ruoka-aikana paikalla. Välillä pelkäsin, ettei se pysty oppimaan kävelemistä kun oli niin hyvin syönyt...
Harmin päätin pitää itse sen vuoksi kun se luonteeltaan oli selkeästi hankalin; kuin äitinsä itsepäinen ja tulinen. Eikä meillä ole sen jälkeen rauhallista päivää ollut; Harmi ja Rocco painivat aamusta iltaan, Esterin toimiessa erotuomarina.