Harju-Yökyöpeli

eli tutummin Ömppä syntyi 4.7. 2007 keskellä yötä. Kasvattaja Jaana Lallo laittoi viestin heti seuraavana päivänä: nyt se siun varsa on syntynyt! Varasin välittömästi. Olis nimittäin varannut jo edellisen Sirun varsan, mutta jouduimme toteamaan, ettei se ollut minun hevoseni, ei vaan ollut luonne sitä mitä etsin. Jäin siis ”kytikselle”. Ja nyt siis oli tullut maailmaan Ömppä, josta näki heti, että siinä se on. Rauhallinen itsevarma maailman tarkastelija, ei kiire mihinkään ja kuin ihmisen mieli. Rakastaa ihmisten seuraa niin, että aina tulee laitumen reunalle jos vilauksenkin näkee. Ihan sama mitä kaverit puuhaa. Ei pelkää mitään, utelias kuin mikä.

Kunhan elämä antaa myöten, kirjoitan tänne koulutuskertomusta siitä, miten Yökyöpeli oppii työhevoseksi. Nyt saa riittää, kun kerron, että se osaa nyt vetää melkeinpä mitä vaan, sillä ajo-opetus kulki näillä linjoilla: ohjas-ajo, aisa-ajo, ponireki, lana (joka rämisi kuin mikä), liistareki, juontokaari, Jelppari-työkärry. Ja kohta mennään kirkkoreellä. Ajotunteja on ollut naurettavan vähän, mutta Ömppä ei unohda mitään, vaan aina lähdetään jatkamaan siitä, mihin viimeksi jäätiin. Oleellista on, että se pysähtyy kevyesti, usein pelkällä sanalla, seisoo hiljaa, liikkuu reippaasti, kun pyydetään. Siis aito työhevonen parhaimmillaan. Kenkiä ei ole, eikä tule, sillä kaviot ova parhaat, mitä on koskaan kohdalle sattunut. Kuolaimiin en ole vielä totuttanut, kunhan ensin saan sudenhampaat pois. Eipä ole kiirettä, hyvin riittää sidepull.

Satula on ollut selässä usein, kerran minäkin.

Lempipuuhaa: kaivinkoneiden ja muitten koneiden työn seuraaminen. Siis jos ponin hännän retuutusta ei lasketa!

Pääsivulle