Tervetuloa Kennel Finnrott’sin kotisivuille. 

Olen Jaana Kivenjuuri, rottweiler harrastaja ja pienimuotoinen kasvattaja Vantaalta. Ensimmäisen rottweilerini Rwn Pyörremyrskyn Nana tuli kotiimme vuonna 1991.
Kennelnimi minulle on myönnetty vuonna 1993 ja ensimmäisen pentueeni on syntynyt vuonna 1994. 

Näyttelyitä olen kolunnut ja koulutuskentällä rymynnyt. Muiden ja ennen kaikkea omaksi yllätyksekseni olen myös palveluskoirakokeeseen osallistunut. Minulle rottweiler on harrastus- ja kotikoira samassa paketissa, koira jonka kanssa on turvallinen ja hyvä sekä olla että asua. Koira jolla on sekä kroppa että nuppi kunnossa. 

Sivuillani ei kouluteta eikä opasteta, vaan kerrotaan millaista meillä on ja minkälaisia koiria meiltä on maailmalle lähtenyt. Toivottavasti viihdyt seurassamme, Bon apetit 

-Jaana -

Historian havinaa

Kaikki alkoi oikeastaan jo 1970-luvulla, kun olin oppikoulussa Malmilla. Usein tylsillä tunneilla katselin ikkunasta ja näin siellä naishenkilön ulkoiluttamassa kahta rottweileriaan. Ne näyttivät niin suurilta ja vahvoilta. Sittemmin silloisen kaverini kanssa aloimme käymään messukeskuksen näyttelyissä ja muistan sielläkin viettäneeni isoimman ajan rotikka kehän liepeillä ja aina jos ryhmään pääsi rotikka niin sille peukutettiin.

Hurjan nuoruuden ja poikamiestyttövuosien jälkeen kun vakiinnuin perhe-elämään, tuli aika hankkia oma koira. Siihen aikaan asuimme edesmenneen mieheni Jounin kanssa Meilahdessa ja yksi lapsikin (Krista) oli jo ilmaantunut pientä kaksiota täyttämään. Joten tuomio oli Jounin suunnalta minulle tyrmäävä; ei koiraa ennen kuin asutaan paremmalla paikalla tilavammin ja ulkoilutus on mahdollista muuallakin kuin jalkakäytävillä.

Sitten vuonna 1989 kun toinenkin lapsista (Jenna) oli jo syntynyt muutimme Malmille ja ensimmäinen toimenpide muuton jälkeen oli koiran hankinta, koska nyt olosuhteet täyttivät kaikki ne "ehdot" mitä oli asetettu.

Rotu tosin tuotti vielä jonkin verran keskustelua, koska Jouni oli vannoutunut sakemanni ihminen johtuen varmaankin siitä, että heillä oli siihenkin aikaan kotona uros "Zero". Minullehan oli itsestään selvää, että koira on Rottweiler eikä mikään muu. 

No niinhän siinä kävi, että minä sain tahtoni läpi. Asialle sain tahattomasti puoltoa, sillä olimme tuohon aikaan karavaanareita ja vaunumme oli talvipaikalla Nurmijärvellä Lähilampi nimisellä caravan-aluella ja kuinka ollakkaan oli naapurivaunussa Wilderin Irkulla ja Leksalla rotikkatyttönen Oona ja myöhemmin vastapäätä törötti Lipposen Pirjon ja Timon vaunu. Heillä oli siihen aikaan Stanza, Lulu ja Ani ja kaiken kruunasi kun Eräluodon Sarin ja Matin vaunuun ilmestyi Anu. Tähän on ihan pakko sanoa, että en suinkaan itse valinnut vaunupaikkaamme, vaan sen teki appiukko puolestamme ja vaunun veimme paikanpäälle niin, että naapurivaunuissa ei oltu paikalla, että näin kohtalo oli minun puolella tässä asiassa. Ja eikun koiran hankintaan, siis Rottweilerin hankintaan. Aikaa meni projektiin vuoden verran.

Olin siihen aikaan töissä messukeskuksessa ja sopivasti siellä oli silloin koiranäyttely, jonka tietysti hyödynsin kysellen mistä koiraa kannattaisi kysellä. SRY:stä en ollut tuolloin kuullutkaan ja nettiaikaankin oli vielä matkaa. Sattuman kautta sain kuulla, että yksi viinureistamme tiesi äitinsä kautta kasvattajan Porin suunnalta, jolla sattui vielä olemaan juuri syntyneet pennut. Muutaman mutkan kautta menin sitten kotiin tämän kasvattajan puhelin numero mukanani ja soittamaan. 

Muistan sen puhelun varmaankin hamaan hautaan asti. Veivattuani numeron vastasi toisessa päässä Irmeli Männistö jolta sitten vienosti kyselin, että teilläkö niitä rotikan pentuja olisi myynnissä. Ja voi hyvä tavaton sitä kolmannen asteen ristikuulustelua mikä siitä seurasi. Huh huh, vieläkin puistattaa. No, joka tapauksessa kahden tunnin session jälkeen kun varovasti kyselin, että olisikohan mahdollista varata yksi narttupentu ihan kotikoiraksi meille tänne Helsinkiin, sain myöntävän vastauksen, mutta hän halusi valita meille sopivan koiran jota pääsisimme katsomaan kunhan pennut täyttävät viisi viikkoa. Siitä sitten alkoi loputtomalta tuntuva odotus ja vihdoin koitti se päivä jolloin matkasimme Nakkilaan koiraa katsomaan. Irmeli oli valinnut kaksi narttua, joista saimme valita omamme ja itse asiassa Jouni valitsi sitten meille Nanan, ihan sillä perusteella kun se tuli ensin luokse ja puraisi peukaloon.

Niinpä meille muutti ihan ensimmäinen Rottweiler Pyörremyrskyn Nana pääsiäisenä 1991 ja ihan "kotikoiraksi" kuten myöhemmin saatte todeta.

Ystävystyimme siis jo aiemmin Wildereiden, Lipposten ja Eräluotojen kanssa ja koska meillä kaikilla oli kaksi yhteistä harrastusta, vietimme varsinkin kesäaikaan paljon aikaa yhdessä matkaillen vaunut perässä ja koirat matkassa ympäri suomenmaata. Näyttelyynkin sai Pirjo meidät puhuttua ja ura alkoikin Nanan kanssa vaatimattomasti pentuluokasta yhdistyksen 45-vuotis juhlanäyttelystä jossa Nana oli Pirkko Pesosen valitsemana ROP-pentu, ikääkin oli jo 4kk ja 1 viikko. Siis meillehän oli hankittu kotikoira, kuten kasvattaja on myöhemmin muistanut useamman kerran muistuttaa.

Jossain vaiheessa karavaaniimme liittyi vielä Marita ja Lasse Holmberg ja vietimme sittemmin useamman kesän vaunuillen Uukuniemellä Papinniemen leirintäalueella, jossa meitä oli parhaimmillaan muistaakseni toistakymmentä ihmistä ja 12 rotikkaa kaikki sulassa sovussa. Oli siinä muilla ihmettelemistä.

Kiinnostukseni kasvatustyöhön heräili jo tuolloin, koska seurasin niin tiiviisti sivusta Pirjon ja Timon tekemää työtä Kennel Fold Face's nimen alla. Niinpä kun heille oli syntymässä J-pentue aloin puhumaan Jounille, että josko meillekin toinen narttu siitä yhdistelmästä, koska se oli taustoiltaan sellainen vanhan ajan rotikkaa tavoitteleva ja sopisi hyvin Nanan taustan kanssa yhteen myöhemmässä vaiheessa. Uskomatonta kyllä sain luvan tehdä varaus suhteellisen pienellä vaivalla ja niin alkoi taas odotus. Ainoana ehtona nartun saantiin oli, että uroksen omistaja halusi myös nartun ja oli etuasemassa meihin nähden. 

Kun vihdoin puhelin soi ja Pirjo soitti h-hetken koittaneen oli tietenkin niin, että en millään päässyt heti lähtemään katsomaan synnytystä niin kuin oli sovittu, vaan pääsin paikalle vasta kun kaikki pennut olivat jo maailmassa. Ja voi sitä valtavaa pettymystä, ainoastaan yksi narttu ja seitsemän urosta.  Siis ei narttua meille. Kävin lukemattomia kertoja notkumassa pentulaatikon vierellä ja katselin poikia ja taisin sanoakin, että mitä jos otettaisiinkin poika meille. Ajatusta pyöriteltiin jonkin aikaa ja Jouni otti järkeä käteen ja sanoi ;ei käy. Olin kuitenkin niin vauvakuumeessa, että valitsin sieltä yhden pojan jota leikillisesti kutsuin meidän pojaksi. 

Onneksi olimme lähdössä Uukuniemelle loman viettoon kun pennut olivat parhaimmillaan, sillä olisin varmaankin kidnapannut muuten niistä yhden. Pirjon ja Timon oli määrää liittyä seuraan reilun viikon kuluttua, kunhan pennut olisi luovutettu. 

Niin tuli juhannus, jolloin oli hääpäivämme ja silloin Jouni pamautti minulle uutisen. Hän oli ostanut sen "meidän pojan" minulle hääpäivälahjaksi ja  sopinut Lipposten kanssa, että nämä tuovat pojan tullessaan viikonkuluttua. Uskomaton juttu, jolle joskus jälkeenpäin on naureskeltu. Tai oikeastaan minulle ovat nauraneet, kuinka heillä oli hauskaa kun minä haaveilin mitään mistään tietämättä.

Niin tuli meille HK1 Fold Face's Jewellery "Jätkä" , joka vietti ensimmäiset kuusi viikkoa matkaillen ympäri suomenmaata ja josta sittemmin tuli myös muutaman jälkeläisen isä.

Seuraava vaihe olikin sitten ensimmäisen oman pentueen maailmaan saattaminen. Yhdessä Pirjon kanssa urosta haeskelimme ja lopulta päädyin Zapeen eli Fold Face's Alainiin. Suureen ja varmaan urokseen jonka sukujuuret olivat osittain samat kuin Jätkällä. Jalostusneuvojan siunauksella astutusta yritettiin kahdestakin juoksusta, mutta molemmilla kerroilla Nana jäi tyhjäksi. Astutukset olivat varsin mielenkiintoisia kaikenlaisine rakennettuine telineineen, sillä Zape oli tosiaankin suuri uros ja Nana alle keskikoon, joten pieni ulottuvuus ongelmia oli. Mahtoiko kokoero olla syynä tyhjäksi jäämiseen vai oliko se jossain muualla, tiedä häntä?

Siinä vaiheessa tein päätöksen vaihtaa urosta sellaiseen joka olisi lähempänä Nanan omaa kokoa ja päädyin Minzenhof Urroon, joka oli siihen aikaan vielä kohtuudella käytetty jalostukseen.

Tästä pentueesta jäi kotiin Fami josta sittemmin tuli H-, I-, J- ja K- pentujen emä 

jatkuu....................................................

 

 
Finnrott's Kira - reppu ja reissumies matkalla maailmalle 

 

 

Webdesing by Jaana Tilus

 

Kennel Finnrott's
Jaana Kivenjuuri, Luhtimäki 1 B 8, 01660 Vantaa,  p.0400 618 305 e-mail: jaana.kivenjuuri@pp.inet.fi