Mysteerio Koijärven vaakunasta

(laadittu 17.5.2008, teksti: Riku Honkasalo, asiaa tutkinut myös Aimo Honkasalo)
Lähteinä käytetty Forssan kaupunginarkistosta löytyviä Koijärven kunnan dokumentteja, sekä Kansallisarkistosta löytyviä Sisäministeriön ja Valtioneuvoston dokumentteja.

Koijärven kunta toimi vuosina 1923-69, ja liitettiin lakkauttamisensa jälkeen pääosin Forssan kaupunkiin (18,54 neliökilometrin suuruinen pohjoisosa kuitenkin Urjalan kuntaan).

Suomen kuntia ja niiden vaakunoita käsittelevissä hakuteoksissa Koijärven kunta on niiden harvojen kuntien joukossa, joiden vaakuna loistaa poissaolollaan. Todellisuudessa Koijärvelläkin on vaakuna, jonka jääminen lopulta epäviralliseksi on ainakin osittainen mysteeri. Koijärven kunnanvaltuusto päätti 21.6.1946 hyväksyä ao. kuvasta löytyvän luonnoksen mukaisen vaakunan. Kyseessä on Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistyksen tilaama luonnos. Kyseisen luonnoksen suunnittelija ei ole tiedossa, kyseessä on mahdollisesti Kansallismuseon arkkitehti A.W. Rancken, joka on Forssan kaupunginarkistosta löytyneen dokumentin perusteella laatinut vaakunalle seuraavan kaltaisen selityksen.

Hopeavirran viistoon puolittama kilpi. Ylemmässä kultaisessa kentässä kaksi vihreää kuusta, alemmassa vihreässä kentässä kultainen lato (kuvailee uudisasutusta).


Koijärven kunnanvaltuuston 21.6.1946 hyväksymä kunnanvaakuna.


Kyseistä vaakunaa käytettiin ainakin Koijärven kunnan 25-vuotisjulkaisun (toim. V.S. Aukee 1949) kannessa, sekä Koijärven kunnan 25-vuotisjuhlan 17.7.1949 kutsukortissa.

Vuonna 1948 voimaan tulleessa uudessa kunnallislaissa edellytettiin ensimmäistä kertaa myös maalaiskuntien hankkivan itselleen vaakunan. Mitään säädöspohjaa näille vaakunoille ei siis aiemmin ollut, joten tässä mielessä Koijärven kunnan itsenäisesti tekemää päätöstä vaakunasta voinee jopa pitää virallisena, ainakin siis vuosien 1946-47 osalta (huom! tämä on ainoastaan kirjoittajan tulkintaa).

Ilmeisesti uuden kunnallislain myötä myös Koijärven kunnanvaltuusto päätti 16.2.1948 hakea vaakunalleen Sisäasiainministeriön hyväksyntää. Vielä tässäkin yhteydessä koijärveläiset olivat mitä ilmeisimmin liikenteessä liian aikaisin. Sen paremmin Koijärven kunnan kuin Sisäasiainministeriön arkistoista näet ei löydy mitään dokumenttia siitä, että vaakuna-anomus olisi käsitelty tai edes lähetetty. Syy edellä mainittuun saattaa löytyä Maalaiskuntien Liiton 15.4.1946 lähettämästä kirjeestä Valtioneuvostolle. Kirjeessä toivotaan, että maalaiskuntien vaakunat vahvistettaisiin vastedes valtiovallan toimesta samassa järjestyksessä kuin kaupunkien ja kauppaloiden vaakunat. Esimerkeiksi vaakunainnostuksen leviämisestä mainitaan kirjeessä Ahvenanmaan kunnat sekä Lounais-Häme (jonka kuntiin Koijärvi juuri kuului). Uusittu laki ja käytännön toteutus eivät siis selvästikään kulkeneet käsi kädessä, ja tämä on osaltaan saattanut vaikuttaa siihen, että koijärveläisten anomusta ei ole katsottu tarpeelliseksi vallitsevissa olosuhteissa lähettää

Vaakuna-asia ei Koijärvellä kuitenkaan vielä hautautunut tähän, vaan kunnanhallitus tilasi vuoden 1950 aikana uusia luonnoksia kunnanvaakunaksi. Kunnanvaltuusto kuitenkin päätti 13.2.1950 edelleen hakea vahvistusta vuonna 1946 hyväksymälleen vaakunalle. Kunnanhallitus esitti valtuuston päätöksestä huolimatta uudelleen hieman korjattuna taiteilija G. von Numersin vaakunaluonnosta, samassa yhteydessä todettiin myös "ettei aikaisempaa vaakunaluonnosta ole hyväksytty". Kirjaus on sinänsä mielenkiintoinen, sillä Sisäministeriön diaareista ei löydy vuosilta 1948-50 mitään mainintaa Koijärven kunnan vaakuna-asiasta. On tietenkin mahdollista, että kunta on saanut vaakuna-asiassaan ulkopuolista heraldista konsultaatiota, mutta dokumentteja tästä ei löydy.

Lopulta Koijärven kunnanvaltuusto päätti 17.4.1950 olla hyväksymättä mitään vaakunaluonnosta. Tästä voi helposti päätellä että asiassa on riitaannuttu kunnan sisällä, ja kompromissin puutteessa asia on hautautunut

Vaakuna-asiaan palattiin vielä kerran 17 vuoden tauon jälkeen Koijärven kunnanvaltuustossa ja -hallituksessa tammikuussa 1967. Tällöin jopa päätettiin pyytää tarjoukset kahdelta vaakunataitelijalta. Tässä yhteydessä asia on mitä ilmeisimmin rauennut kuntaliitosprosessiin, joka toteutui siis vuoden 1969 alusta.

Näin ollen Koijärvi muodostaa lähes yksinäisen lukunsa virallisesti vaakunattomien suomalaisten kuntien joukossa. On kuitenkin ilahduttavaa, että tuoreimmassa alan hakuteoksessa "Suomen kunnat 1917-2009" (toim. Mika Mäkelä ja Pirkko Retti, AtlasArt, 2008) löytyy myös Koijärven vuoden 1946 vaakuna. Tosin tässäkin yhteydessä Koijärven vaakuna on luokiteltu epävirallisten joukkoon, johon muuten kuuluu eräiden luovutettujen alueiden kuntien postuumeja vaakunoita. Mainittakoon vielä, että Valtioneuvosto asetti vasta 1957 heraldisen toimikunnan ohjaamaan ja valvomaan mm. kuntien kuvallisia tunnuksia. Koijärven kunta olisi siis niin halutessaan mainiosti ehtinyt vaakunansa hyväksyttämään ns. virallisia teitäkin pitkin.

Nykyisen kuntalain mukaan kunnalla voi olla valtuuston hyväksymä kunnanvaakuna. Ennen vaakunan hyväksymistä kunnan on hankittava Kansallisarkiston yhteydessä toimivan heraldisen lautakunnan (heraldisen toimikunnan seuraaja) lausunto.

Onko Koijärven vuoden 1946 vaakuna sitten heraldisesti kelpoinen? Kun tarkistellaan Heradisen lautakunnan suosituksia, löytyy vaakunasta toki huomautettavaa. Muun muassa se, ettei metallivärejä saisi mieluiten olla rinnakkain. Koijärven vaakunassahan kultakenttä ja hopeavirta leikkaavat toisensa koko vaakunan leveydeltä. Toki virran väri voisi olla heraldisesti hyväksytty sininenkin. Tai sitten kulta voitaisiin koko vaakunassa korvata keltaisella värillä

Eräs moitteenvaraisuus on kuitenkin vaakunassa käytettyjen värien määrä (4), sillä kolmen värin käyttöönkin toivotaan "hyviä perusteluita". Tässä yhteydessä mustaa väriä on kuitenkin käytetty vain välttämättömiin ääriviivoihin, joita ilman vaakuna muuttuisi epäselväksi. Kuusien lukumääräkin saattaa olla moitteenvaraista, joidenkin mielestä yksi kuusi riittäisi. Kuusen ulkomuotokin voisi olla toinen.

Heraldiikan oikeilla asiantuntijoilla on varmasti asiasta muitakin näkemyksiä. Maallikon (ainakin tämän kirjoittajan) silmin Suomessa on kuitenkin hyväksytty monimutkaisempia ja monivärisempiäkin kunnanvaakunoita, mistä Koijärven tapauksessa on kyse.

Lopuksi vielä näkemys siitä, miltä Koijärven vaakuna voisi modernimmalla tekniikalla toteutettuna näyttää. Tässä versiossa on oltu uskollisia Ranckenin alkuperäisille ohjeille, väreille ja symboleille.



Tässä versiossa taas on poistettu kahden päällekkäisen metallivärin ongelma vaihtamalla kulta keltaiseksi. Samoin kuuset on korvattu heraldisesti paremmilla yksilöillä. Niittylatoakin on hieman paranneltu.